K. ei näe mitään järkeä avioitumisessa, ja ihmekös tuo, kun omat vanhemmat eivät ole näyttäneet mitään onnellisen avioliiton malliesimerkkiä (pikemminkin päinvastoin)... K. on saanut minutkin vakuutettua, ettei naimisiinmeno muuttaisi mitään (ja eihän se muuten muuttaisikaan kuin juridisesti!) ja että naimisiin voidaan mennä joskus muttei lähivuosina.

Tiedän, että jos K:ta painostaa, hän ahdistuu, eikä siitä seuraa hyvää. Tiedön, että jos nyt alkaisimme järjestää häitä, se kaatuisi kaikki minun niskaani. Mutta en minä häitä haluakaan, tahdon K:n vaimoksi, kaikesta huolimatta.

Välillä tahdon niin kovasti, että meinaa sydän pakahtua.