K. tulee parin tunnin päästä kotiin. Me täällä Vilpertin kanssa odotamme jo innoissamme. Päivät ovat menneet yllättävän kivuttomasti, ja olen ajoittain osannut nauttiakin yksinolosta. Silti kaipaan K:n seuraa ja toivon, että hän jaksaa viettää illalla aikaa kanssani.

Olen saanut hieman järjesteltyä kotin - en tosin niin paljon kuin olin suunnitellut, mutta hieman kuitenkin. Olen käynyt liikkumassa ja viettänyt aikaa sohvalla lojuen ja kissaa rapsutellen. Mikäs tässä ollessa.

Kaipauksesta huolimatta olen alkanut ajatella, tarvitsisimmeko enemmänkin tällaisia viikonloppuja. Tai tarvitsisinko minä. Ei liian usein, mutta toisinaan. Välimatka ja ikävöinti antavat kuitenkin perspektiiviä suhteeseen.