Vaihteeksi laihdutusasiaa... Ne, joita ei kiinnosta, voivat lopettaa tämän postauksen lukemisen tähän. :)
Olen siis liikkunut runsaasti, mutta syömiset ovat olleet ihan nurinniskoin... Kamalasti mielitekoja, nälkääkin ehkä tavallista useammin. Maha on ollut turvoksissa, välillä aika muhkeastikin. En tiedä, mistä kipinä lähti, mutta päätin koettaa, auttaako ns. sairaaladieetti asiaan. Tämä siis ei ole se kaalisoppakuuri, mutta ideana tässäkin on syödä ennalta annetun listan mukaan. Ruokavalio koostuu paljolti proteiinista ja rasvasta, hiilareita on niukalti.
Kuuri kestää 14 päivää ja nyt on viides päivä lopuillaan. Tässä tuntemuksia:
- paino on laskenut 2 kiloa tähän mennessä
- missään vaiheessa ei ole ollut nälkä, vaikka vuorokautinen kalorinsaanti pyörii noin 700 kcalissa
- turvotus on pois, samoin pöhötys - ja tuntuu sitä rasvaakin lähteneen
- olo on virkeä ja hyvä
- mieliteot ovat poissa
- koska syön niin proteiinipitoisesti, en pelkää, että lihaskato uhkaisi. Kuntosalilla jaksan siinä kuin ennenkin.
Tiedän, ettei moinen voi olla pidemmän päälle terveellistä, mutta tarkoituksena onkin jatkaa tätä vain tuo kaksi viikkoa ja alkaa sitten syödä järkevämmin.
Mietin vain, että mitä ihmettä se "järkevämmin syöminen" sitten on... Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla tuntuu olevan selkeät etunsa. Olen aiemmin pitänyt karppausta vähän sellaisena hihhuli-uskontoon verrattavana juttuna, enkä ole uskonut, että se oikeasti voisi toimia. Mutta ehkä se toimiikin? Ehkä se toimii minulla.
Jos saisin vain 700 kilokaloria normaalisyömisellä, (aamupalaksi leipää, päiväruuaksi jotain perunapitoista jne.) niin kärvistelisin kyllä ikävästi nälässä. Nyt sen sijaan tuntuu, että voisin helposti syödä vähemmänkin, ja etenkin kasvisten syönti tekee tiukkaa, kun on muusta ruuasta jo ihan täynnä. Yritän silti uskollisesti pitää kiinni päivittäisestä puolesta kilosta. Olen hämmentynyt.
Olen myös pohtinut omaa syömistäni tarkemmin ja olen huomannut, että kaikki hiilaripitoinen on minulle herkkua - rasvapitoinen ei niinkään. En juuri koskaan himoitse esimerkiksi pizzaa, mutta patonkia, perunasalaattia, ruisleipää, karkkia, pastaa sen sijaan himoitsen. Olen tiennyt, että hiilarit ovat heikko kohtani. Mutta olenko ollut jopa jonkinlainen addikti? Onko ainut mahdollisuuteni selvitä siinä, etten syö hiilareita kuin hyvin rajoitetusti?
Hämmennystä kerrakseen.
Olen siis liikkunut runsaasti, mutta syömiset ovat olleet ihan nurinniskoin... Kamalasti mielitekoja, nälkääkin ehkä tavallista useammin. Maha on ollut turvoksissa, välillä aika muhkeastikin. En tiedä, mistä kipinä lähti, mutta päätin koettaa, auttaako ns. sairaaladieetti asiaan. Tämä siis ei ole se kaalisoppakuuri, mutta ideana tässäkin on syödä ennalta annetun listan mukaan. Ruokavalio koostuu paljolti proteiinista ja rasvasta, hiilareita on niukalti.
Kuuri kestää 14 päivää ja nyt on viides päivä lopuillaan. Tässä tuntemuksia:
- paino on laskenut 2 kiloa tähän mennessä
- missään vaiheessa ei ole ollut nälkä, vaikka vuorokautinen kalorinsaanti pyörii noin 700 kcalissa
- turvotus on pois, samoin pöhötys - ja tuntuu sitä rasvaakin lähteneen
- olo on virkeä ja hyvä
- mieliteot ovat poissa
- koska syön niin proteiinipitoisesti, en pelkää, että lihaskato uhkaisi. Kuntosalilla jaksan siinä kuin ennenkin.
Tiedän, ettei moinen voi olla pidemmän päälle terveellistä, mutta tarkoituksena onkin jatkaa tätä vain tuo kaksi viikkoa ja alkaa sitten syödä järkevämmin.
Mietin vain, että mitä ihmettä se "järkevämmin syöminen" sitten on... Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla tuntuu olevan selkeät etunsa. Olen aiemmin pitänyt karppausta vähän sellaisena hihhuli-uskontoon verrattavana juttuna, enkä ole uskonut, että se oikeasti voisi toimia. Mutta ehkä se toimiikin? Ehkä se toimii minulla.
Jos saisin vain 700 kilokaloria normaalisyömisellä, (aamupalaksi leipää, päiväruuaksi jotain perunapitoista jne.) niin kärvistelisin kyllä ikävästi nälässä. Nyt sen sijaan tuntuu, että voisin helposti syödä vähemmänkin, ja etenkin kasvisten syönti tekee tiukkaa, kun on muusta ruuasta jo ihan täynnä. Yritän silti uskollisesti pitää kiinni päivittäisestä puolesta kilosta. Olen hämmentynyt.
Olen myös pohtinut omaa syömistäni tarkemmin ja olen huomannut, että kaikki hiilaripitoinen on minulle herkkua - rasvapitoinen ei niinkään. En juuri koskaan himoitse esimerkiksi pizzaa, mutta patonkia, perunasalaattia, ruisleipää, karkkia, pastaa sen sijaan himoitsen. Olen tiennyt, että hiilarit ovat heikko kohtani. Mutta olenko ollut jopa jonkinlainen addikti? Onko ainut mahdollisuuteni selvitä siinä, etten syö hiilareita kuin hyvin rajoitetusti?
Hämmennystä kerrakseen.
Kommentit