Vilpertti-kissa tuli elämäämme noin puolitoista vuotta sitten. Haimme pennun paikalliselta eläinsuojeluvalvojalta, joka oli korjannut Vilpertin talteen huonoista oloista. Luulimme aluksi Vilperttiä poikakissaksi, ja eläinsuojeluvalvojakin mielestäni puhutteli kissaa herraksi, mutta en ole kyllä varma muistikuvastani. Jonkinlainen sekaannus oli kuitenkin tapahtunut, sillä ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä Vilpertti paljastuikin tytöksi. Minä ja K. emme olleet osanneet katsoa hännän alle sillä lailla, että olisimme osanneet sukupuolen määrittää. Nimi pysyi sukupuolenvaihdoksesta huolimatta, ja nyt Vilpertti elelee tyytyväisenä kodissamme.

Tuhoja se ei ole tehnyt, mitä nyt popsinut muutaman huonekasvin suuhunsa. Syö mitä vain tarjotaan (kuivaruokana käytetään nyt Acanaa ja märkäruokana mitä milloinkin, joko perinteisempää purkki-kissanruokaa tai sitten eläimille tarkoitettua jauhelihaa, kanan siipiä, sydäntä...)

Vilpertillä on hyvä vaikutus K:n mielialaan. Kissan rapsuttelu tasoittaa kummasti vellovaa mieltä ja rauhoittaa nukkumaan. Minuakin Vilpertti lohduttaa. Vaikka K. kuinka kiukkuilisi minulle, kehrää Vilpertti tyytyväisenä, kun näkeekin minut.