K. kertoi muutamalle kaverilleen masennuksestaan. Ei selittänyt syitä, kertoi vain nykytilanteen. Kotiin tulessaan K. oli helpottunut: ei tyhmiä kommentteja, ei tarpeettomia kysymyksiä. Ainoastaan yksi oli kysynyt, että milloinkas tosta sitten meinaat parantua...

En tiedä, johtuuko Efexorin vaikutuksesta, kertomisen tuomasta helpotuksesta vai mistä, mutta K. tuntuu saaneen uutta virtaa. Hän oli laittanut ruokaa, kun tulin tänään töistä! Lisäksi K. suunnittelee pitkästä aikaa tarttuvansa kitaraan, pyysi minua tuomaan kitaransoiton oppikirjan kirjastosta, kun kerran siitä ohi poljen joka päivä.

Ihanaa, että olen saanut paljon kommentteja! Otan niitä mielelläni vastaan lisää. Loppuviikosta on taas (toivottavasti) parempi aika kirjoittaa tänne blogiin enemmän, kun työkiireet hiukan hellittävät.