Uusi kotimme on ihana, valoisa pikkukolmio, ja odotamme molemmat sinne muuttoa ihan hurjasti! Remonttihuolia ei ole, onneksi. Muussa tilanteessa olisi ihan mukavakin laittaa seiniä ja muuta uuteen uskoon, mutta nyt, kun K:n päivän suurena haasteena on päästä ylös sängystä ja saada elämänsyrjästä kiinni, olen/olemme tyytyväisiä, että saadaan vain kantaa tavarat sisään, kasata huonekalut ja käydä taloksi. Siinäkin on tarpeeksi tekemistä. Mukanamme muuttaa luonnollisesti myös Vilpertti, puolitoistavuotias tyttökissamme. Hänestäkin lisää myöhemmin.
Muuttoaikataulu on sellainen, että uusi kotimme vapautuu syyskuun alussa, ja aiomme muuttaa sinne syyskuun puolivälin tienoilla. Nykyisessä asunnossamme saamme majailla syyskuun loppuun, silloin päättyy vuokrasopimuksemme. Lainaa on otettu, onneksi on säästöjäkin. Kauppakirja allekirjoitetaan ensi viikolla. Tuparit haluaisimme pitää lokakuun alussa, joten muutosta olisi parisen viikkoa aikaa laittaa koti kuntoon. Tarkoituksena on, ettei tällä kertaa jäisi purkamattomia laatikoita kuukausiksi huoneen nurkkaan pinoon, kuten tähän muuttaessamme...
Yritän myös käynnistää painonpudotusprojektiani. Olen melkoisen lyhyt, vain 154 senttiä pitkä, ja vaikka painoindeksin mukaan olen normaalipainoinen (55,6 kg), niin ylimääräistä on liikaa. Painoindeksihän ei oikein sovellu näin lyhyille mittariksi. Peilistä näkyy alkavaa kaksoisleukaa, leveitä käsivarsia ja paksuja reisiä, mahaa, jenkkakahvoja. Ei kovin kaunista. Pahinta on, että vielä reilu vuosi sitten painoin 52 kiloa, ja tein tosissani töitä, että sain painoni niin alas. Sitten jäi liikunta, ja painon nousu alkoi. Heräsin tilanteeseen vasta pari viikkoa sitten: miten olenkaan saattanut päästää itseni tähän! Taas! Jojoilu ei tee hyvää, mutta syyt liikunnan jättämiseen ovat toki inhimilliset: kaamosväsymys (pahenee vuosittain), gradun tekeminen ja se, että koko talouden pito on kaatunut harteilleni. Minä käyn kaupassa, laitan ruuat ja teen miehelle annoksen valmiiksi, kun hän ei itse jaksa; tiskaan, imuroin, pesen lattiat, ikkunat, vessan, pyyhin pölyt, vien roskat; ruokin ja harjaan kissan, siistin hiekkalaatikon; katsastan auton, tankkaan, petaan, pesen ja silitän pyykit, mankeloin ja vaihdan lakanat... Aikaa ja voimia itselle ei ole kertakaikkiaan riittänyt. Tekosyitähän nämäkin, pitäisi kai vain ottaa sitä aikaa. Ja niin aionkin nyt tehdä!
Muuttoaikataulu on sellainen, että uusi kotimme vapautuu syyskuun alussa, ja aiomme muuttaa sinne syyskuun puolivälin tienoilla. Nykyisessä asunnossamme saamme majailla syyskuun loppuun, silloin päättyy vuokrasopimuksemme. Lainaa on otettu, onneksi on säästöjäkin. Kauppakirja allekirjoitetaan ensi viikolla. Tuparit haluaisimme pitää lokakuun alussa, joten muutosta olisi parisen viikkoa aikaa laittaa koti kuntoon. Tarkoituksena on, ettei tällä kertaa jäisi purkamattomia laatikoita kuukausiksi huoneen nurkkaan pinoon, kuten tähän muuttaessamme...
Yritän myös käynnistää painonpudotusprojektiani. Olen melkoisen lyhyt, vain 154 senttiä pitkä, ja vaikka painoindeksin mukaan olen normaalipainoinen (55,6 kg), niin ylimääräistä on liikaa. Painoindeksihän ei oikein sovellu näin lyhyille mittariksi. Peilistä näkyy alkavaa kaksoisleukaa, leveitä käsivarsia ja paksuja reisiä, mahaa, jenkkakahvoja. Ei kovin kaunista. Pahinta on, että vielä reilu vuosi sitten painoin 52 kiloa, ja tein tosissani töitä, että sain painoni niin alas. Sitten jäi liikunta, ja painon nousu alkoi. Heräsin tilanteeseen vasta pari viikkoa sitten: miten olenkaan saattanut päästää itseni tähän! Taas! Jojoilu ei tee hyvää, mutta syyt liikunnan jättämiseen ovat toki inhimilliset: kaamosväsymys (pahenee vuosittain), gradun tekeminen ja se, että koko talouden pito on kaatunut harteilleni. Minä käyn kaupassa, laitan ruuat ja teen miehelle annoksen valmiiksi, kun hän ei itse jaksa; tiskaan, imuroin, pesen lattiat, ikkunat, vessan, pyyhin pölyt, vien roskat; ruokin ja harjaan kissan, siistin hiekkalaatikon; katsastan auton, tankkaan, petaan, pesen ja silitän pyykit, mankeloin ja vaihdan lakanat... Aikaa ja voimia itselle ei ole kertakaikkiaan riittänyt. Tekosyitähän nämäkin, pitäisi kai vain ottaa sitä aikaa. Ja niin aionkin nyt tehdä!
Kommentit