Tämä on taas niitä päiviä, kun haluaisin tosissani luovuttaa. Heittää hanskat tiskiin ja todeta, ettei tästä mitään tule. Tunnustaa, etten jaksa ja sanoa, että olen niin väsynyt kaikkeen, etten tiedä, haluanko edes jaksaa. Tämä on niitä päiviä, kun haluaisin käpertyä kerälle kissan lailla ja itkeä pahaa oloani ja yksinäisyyttäni. On hirvittävää tuntea olonsa niin yksinäiseksi parisuhteessa. - Ja kuitenkin samalla kaipaisin, että K. lohduttaisi minua, silittäisi pahan olon pois.

Mutta en minä luovuta, en käperry, en edes itke. Laitan tiskikoneen päälle, silitän paitoja, käyn kävelyllä. Ja toivon, että huomenna olisi parempi päivä, että huomenna jaksaisin enemmän.